Pärnu ja minä

  Tänään koittaa hetki, jota olen odottanut, niinkin pitkään kuin viisi vuotta. Olen kerännyt säästöön vapaita ja nyt on aika alkaa niitä käyttämään.  Alkaessani niitä keräämään, en edes tiennyt miten niitä käyttäisin. Jotain erityistä tänä erityisenä vuotena. Täytän 50vuotta.     Mitä se erityisyys sitten nyt on? Elämäni on ollut väreilevän haurasta ja säröjä jättävän kipeääkin, kuten varmasti kaikilla omista syistään. Mieheni kävi täyttäessään 50 jossakin kohtaa tekemässä kunnioitettavan ja hänelle itselleen kovin tärkeän pyhiinvaelluksen Santiago de Compostellan, Toisinsanoin vaelsi 900km jalkaisin.  Minä en jalostuisi mihinkään suuntaan jos kävelisin tuon matkan, se on minusta autollakin tavattoman pitkä. Mutta ajattelin, että jotain suurta ja ihmeellistä tekisin itsekin.  Nyt, kun olemme siinä hetkessä, ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä mitä janoaisin. Olen nelikymppisenä tähän hetkeen vahvasti tuntenut eläväni jatkoajalla tervehdyttyäni ...

Minulta kysytään pitkin vuotta lukuisia lukuisia kertoja majoituksesta ja mietinkin, että olisikin hyvä tehdä jälleen tälle vuodelle yleinen kirjoitus asiasta. Toivottavasti tästä olisi apua omassa tuumauksessa. Pärnu on monien mahdollisuuksien kaupunki mutta yhdessä lomassa ei ehkä kaikkia toiveita saa asunnon suhteenkaan täytettyä. On vaikea antaa yleispäteviä ja kaikille sopivia suosituksia mutta jos mietin ihan omaa mielipidettä mistä ottaisin ja millaisen niin tässä ajatuksia: 1. Jos tulisin kahdeksi yöksi aikuisten kesken ottaisin jonkun ilmastoidun hotellin aamiaisella mutta en vesiliukumäellä 2. Jos tulisin kahdeksi tai jopa yöksi pienten lasten tai koululaisten kanssa en ohittaisi kylpylähotellia mistään hinnasta. Vaan kulkisin kylpytakki päällä koko viikonlopun. 3. Jos taas olisin (3)4-10 päivää, ottaisin air bnb asunnon. Omat kriteerini sisältää sen, että mieluimmin läheltä rantaa kuin keskustaa koska hyvät yöunet ovat tässä iässä ne, joita alkaa arvostamaan enemmän kuin sit...

Olen veden äärellä kasvanut ja se määrittelee missä onni parhaiten heiluu helmoissani. En erityisesti pidä metsistä, mutta rannoilla elän, kallioita silitän ja soista sytyn Olen krooninen innostuja. Innostuksen kohde voi olla vaikka islantilaisneuleet (vaikka en osaa neuloa) tai koiratarhojen vapaaehtoistyö. Nämä mieluiten ja ihan juuri limittäin ja lomittain. Katan aina. Elämä ilman eläimiä on minulle, kuin joku raaja puuttuisi. Perheeseemme kuuluu 4 kotoa jo pois muuttanutta lasta. Lapset ovat minulle ollut elämäni ihanin asia ja olen rakastanut olla äiti. Yllätin itsenikin mutta ennen kaikkea koko perheeni, että selvisin lasten pois muutosta lähes selväjärkisen ihmisen tavoin. Pakahtuva ylpeyteni miten hienosti he pärjäävät menee useimmiten tuon muun yli. Selvää on, että piinaan heitä viestipaljoudella sekä ohjeistuksilla, joita he eivät ole pyytäneet. Minusta on tärkeä muistuttaa, että pakkasella on hyvä laittaa tumput. Isän kautta Viro ja seikkailun lahja on elämäs...